tiistai 27. marraskuuta 2012

Kea | Deep Red Blues

Eaglecrest

Nyt kun lunta näkyy jo säätiedotuksen horisontissa, niin täältä pesee! Siis Alaskan lumijuttuja... :)
Now that snow is finally on the forecast, prepare to get snowed in with snow-pics from AK... :)

IMG_8083[2]
Joskus pitää kai esitellä omaa lärviäkin. Tässä mun lempparein, aikanaan Barcelonasta ostettu laskupipo kautta aikojen, ja aiheeseen sopiva viileä väri.

Perfect
Tässä mulla ikää 17 lasissa, ja olen kirjaimellisesti onneni kukkuloilla. Yksi parhaista päivistä ikinä. Päivä haikkailua offareilla West Bowlissa, picnic merimaisemissa ja ah niin ihanaa puuteria. Tarkeni myös riehua piskuisessa topissa.

Tässä Eaglecrestin rinnekarttaa. Yleisesti tituleerattu "The Best Little Ski Area in the World" on tosiaan aika pieni. Hissejä on vain muutama (kaikki 4 on tuolihissejä), eli aikas pientä ja sievää on. Tosin out of bounds -rinteitä (keltaisten kolmioiden ulkopuolella) riittää yleensä suurimmalle osalle, kunhan on aamulla ajoissa paikalla - paikalliset tietävät mikä on hyvää ja puuteri kelpaa lähes kaikille. Parkkeja ja paippeja ei ole, joten on vain tyydyttävä luonnon omiin antimiin. Kuva täältä.

DSC_4602
Ja joo, osaan myös laskea suksilla. Paremmin kuin hyvin. Ehkä jopa paremmin kuin laudalla. Isä opetti aivan kapaloikäisestä asti. Ensin menin repussa, sitten isän suksien välissä ja 2,5 vuotiaana taidettiin reissata Kaprunin kesälumille laskemaan ekaa kertaa niin, että sain vapaasti riehua rinnettä alas. Kerran jossain reissussa mulla oli vielä aivan liian isot monot ja toinen niistä lähti tuolihissistä suksineen päivineen karkuun. Joku suomalainen oli lopulta löytänyt setin! Tykkään laskea suksilla etenkin jenkkivanhempien kanssa, voi mennä paikkoihin joihin laudalla ei vain pääse. Eaglecrestillä suosittua suksijoiden joukossa on "traversing", eli silloin mennään suksilla rinnettä poikkisuuntaan offareille ja poimitaan sieltä vain sopiva putskulinja jota laskea. Parhautta, eikä tarvitse irrottaa lautaa tai suksia haikkaamista varten. Eikä onneksi väsy niin paljon. Syvää lunta ei mitenkään jaksa laskea loputtomasti. Ainakaan minä. Onkohan mulla jotenkin huono kunto?

DSC00269
Näkymiä hissistä alaspäin. Parasta on nousta hissiin ventovieraan kanssa. Olen käynyt mitä yllättävämpiä ja kiinnostavampia hissikeskusteluja vuosien varrella. Ja tottakai tutustunut ihmisiin.

DSC01933
Matkalla ylös Ptarmigan Chairissa. Hissi on ikivanha, mitään kuomuja ei tietenkään ole, penkit on räikeän punaisella päällystettyjä rotiskoja ja kukaan paikallinen ei tietääkseni edes käytä mitään turvakaidetta - sukset ja lauta roikkuvat vapaana ilman mitään rekkiä. Hissin yläpäässä on vaikein tietämäni hissistäpoistuminen. Mäki on jyrkkä ja usein jäinen ja jos ei ole tottunut laskemaan laudalla toinen side auki pidempiä matkoja, kannattaa harjoitella ennen kun lähtee tämän hissin leikkiin. Moni kokenutkin kaatuu poistuessa joskus...

DSC00271
Huipulta kun jaksaa patikoida laudan tai suksien kanssa noin 5-10 minuutin matkan ylämäkeen umpihangessa voi löytää itsensä täältä. Tätä kutsutaan myös paratiisiksi maan päällä, tai paremminkin yllä. Ja kyllä, tuo pilvien alla pilkottava on tosiaan meri. Eaglecrest sijaitsee nimittäin Douglasin saarella ja merta näkyy ympärillä monestakin suunnasta.

DSC00270
Täytyy tietenkin muistaa, että koska ollaan sademetsä-alueella sataa vuorillakin paljon lunta. Keli on todella vaihtelevaa ja lumen tuntuma saattaa muuttua paljonkin ihan muutaman tunnin sisällä. Etenkin jos sataa lunta. Aamulla voi olla laskettavaa, puolenpäivän jälkeen märkää ja iltaa kohti rapsakkaa. Aurinkoiset päivät on niitä parhaita, kuten voitte kuvitella. Tietenkin mieluiten niin, että koko yön on tupruttanut lunta solkenaan. Se on jokaisen juneaulaisen toive ja niinä päivinä hisseillä on reippaasti jonoa.

DSC03711
Haikkaillessa tulee kuuma! Tässä paikalliset pojat vilvoittelevat ennen laskemista. Ja kuten taustalta näkyy, niin maastoa riittää.

DSC03815
Tässä allekirjoittanut fiilistelemässä näkymiä Pittman's Ridgellä, vuosi taitaa olla 2009.

DSC03888
Muistan tämän päivän! Laskin Etelä-Amerikasta tulleiden hissipoikien kanssa heidän ollessaan vapaa-päivän vietossa. Aina hauska puhua espanjaa laskiessa, sillä vaikka puhun kieltä sujuvasti on laskusanasto täysin hukassa! Taustalla näkyy Mt. Stewart jonne kaikista hooceimmät haikkaa. En minä. Kuolisin varmaan puolivälissä, kiitos rasitusastman. Kuvan otti joku Jorge.

DSC00272
Monet jäävät Pittman's Ridgelle West Bowlin ylle ihailemaan Backsiden, eli Douglasin saaren takapuolen näkymiä. Sinne asti ei siis mene tietä, ja jos sinne puolen laskee, joutuu palaamaan patikalla joko takaisin ylös tai tien päähän pohjoispäätyyn. Eteläkärkeen tietä ei mene lainkaan, vaan tie päättyy Douglasin kylälle.

DSC00283
Takanani näkyy Mendenhall Valley, tuttavallisemmin Valley ja Juneau International Airport, eli kansainvälinen lentokenttä. Tosin kentältä ei kansainvälisiä lentoja ole lähtenyt enää vuosiin.

DSC01941
Ystäväni Laura visiitillä ja pääsi heti Sarah Palinin suosioon!

DSC01948
Mutta tottakai tykkäsimme enemmän Obamasta. Oikea hurmuri!

DSC00426
Kauden lopettajaisviikonloppuna järjestetään aina Slush Cup. Kisaa varten rakennetaan vesiallas ja tavoitteena on päästä suksilla tai laudalla koko altaan poikki. Tapaan kuuluu myös pukeutua näyttävästi ja hauskasti. Harva onnistuu laskussa ja toisinsanoen useimmat kastuu läpimäräksi. Menestykseen ei empiirisen tutkimuksen perusteella näytä vaikuttavan laskeeko suksilla vai laudalla.  

DSC03706
Oli lottovoitto päätyä vaihtariperheeseen, jossa kaikki laskettelivat. Vanhemmat ovat vieläkin erittäin innokkaita laskijoita ja koko vuoden suunnitelmat tehdään laskemisen ympärille.

DSC03593
Jenkki-isä on huikea tyyppi. Pää kylmänä kaikkeen mitä tekee. Vetää joskus niin kovaa vauhtia vaan, että epäilen ehtiikö edes pysähtyä nauttimaan. Paras "vanhempi" laskukaveri kuitenkin äidin ohella. Tässä ollaan tulossa Eagle's Nestistä ulos. Se on siis huipulla oleva maja jossa voi käydä nauttimassa omia eväitä.

DSC_2348
Harvemmin pääsee laskemaan pimeällä. Tämä taitaa olla yksi harvoja kertoja viime vuosien aikana, eli helmikuu 2008? Sataa tihutti räntää ja pojat kisaili "Shralp" kisassa parhaista tempuista. Ennen vanhaan torstaisin oli iltalaskua, jonka jälkeen käytiin aina syömässä Eaglecrestin Lodgella "prime rib", eli paahtopaisti-illallinen.

DSC_2342
Tässä sitten vauhdikasta menoa ilmassa. Seuraavissa osissa lisää! Tulossa pian... ja kysykää jos joku kiinnostaa erityisesti.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Lahja

WLP vieraissa

Koska Kea käy läpi valtavaa Alaskan kuvamassaa, lupasin raportoida meidän (Kea, Lahja, Katja ja Reetta) reissusta vähintään yhtä hienoon määränpäähän - Hämeenlinnaan. Hämeenlinnahan on sopivan matkan päässä kun joutuu täältä Suomen perukoilta lähtemään ja siellä on näkemistä ja tekemistä enemmän kuin moni arvaa.
Since Kea is sorting through a crazy load of pics from Alaska, I promised to report from our (Kea, Lahja, Katja and Reetta) trip to an equally astounding destination - Hämeenlinna. Hämeenlinna is at a convenient distance when you have to travel from this neck of the woods and there's more to see and do than you might think.



Hämeenlinnalaiset skeittarit on varsin Laitostunutta porukkaa. Vastoin yleistä käsitystä Laitoshoito ei tarkoita passivoitumista. Meno on tosi erilaista kuin Helsingissä, jossa syksy odotetaan, että joku rakentaa ja remppaa hallin valmiiksi. Laitos raksataan ja pyöritetään yhdistysporukalla. DIY - huomattavasti tuntemattomampi käsite monille nykyajan skeittareille kuin WTF ja OMG. Tämä systeemi antaa myös tiettyjä joustoja, eli esim. hallin aukioloajat on suuntaa-antavia ja kun vaan on pokkaa herättää joku avaimen haltija lauantaiaamuna, niin sinne saattaa vaikka päästä privasessareille. Laitoshoito näemmä vaikuttaa skeittitaitoihin, sillä Laitoksen tyypit on ihan törkeen hyviä ja monipuolisia skedeen. Kiva kattella, kiva skeitata messissä.
The skateboarders in Hämeenlinna are quite institutionalized. The name of the park Laitos, means in fact institution. Contrary to common knowledge, being institutionalized doesn't mean being catatonic. The action is very different from Helsinki, where all through the fall they wait for someone to build and fix up the park. Laitos is built and run by an association. DIY is a fairly unknown concept for many skateboarders of today, unlike WTF and OMG. This system also allows for some flexibility, like for example the hours of operation are approximate, so when you just have the guts to call and wake up the keymaster on a Saturday morning, you might just get a private session. Being institutionalized apparently affects skateboarding abilities as well, since the dudes at Laitos are really skilled and well-rounded skaters. Nice to watch, nice to skate with.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Hämeenlinnassa on myös Kalpis ja Kalpiksessa voi vielä tähän aikaan syksyä ajaa fillarilla. Siellä oli myös paikalla kuumimmat DH-kissat Elise ja Kadi. Meiän porukasta Kea ja Katja sai pyörät alle, pikaisen opastuksen Eliseltä kuinka ei kannata lentää tankojen yli ja sitten vaan menoksi. Ite nössöilin kameran takana, kun tarvitsen neljä pyörää pystyssä pysymiseen (esim. siis dh-pyörä apupyörillä tai helpommin rullalauta).
But that's not all! Hämeenlinna also hosts Kalpalinna, where you can still ride bikes in November. Present were the hottest DH-babes Elise and Kadi. From our crew Kea and Katja got their wheels on after a quick lesson from Elise on how not to dive over the handle bars and then just GO. I was being a sissy behind the camera, since I need four wheels to stay upright (for example training wheels on a dh-bike or just a skateboard).



Lopputulemana tytöt ajeli niin hymyssä suin, että sitä hiekkamäärää ei saa hampaista pois varmaan viikkoon. Lahja kiittää ja kuittaa blogivierailusta, oli mukava käydä kuokkimassa.
The girls ended up riding with such big smiles, that they probably won't get the sand out of their teeth in a week. Lahja thanks for this blog visit, it was nice to drop by.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Suvi | Dmndz ta life

Skeittimeininkejä Laitoksella

Tehtiin lauantaina pienellä porukalla hetken mielijohteesta reissu Hämeenlinnaan Laitoksen skedehallille. Itse hommasin juuri kokonaan uuden skeden ja sen haltuun ottaminen tuotti vähän vaikeuksia dekin suurentuneen koon vuoksi. Halli oli kuitenkin ihan huikea ja seurakin ihan parasta. Otin myös ekaa kertaa kameran mukaan skedehommiin ja testailinkin millasia kuvia hallissa saa. Tässä teillekin näytille jotain otoksia. Kuinkas moni teistä on käyny Hämeenlinnassa skedeemässä?
On Saturday a small group of us went on a spur of the moment trip to the Laitos Skatepark in Hämeenlinna. I just got a new skateboard complete and getting in tune with it was a little bit tricky due to its larger size. The park itself is fantastic and the company was as well. It was also the first time that I brought the camera with me skateboarding and I was experimenting with what kind of pictures I could take in an inside skatepark. Here are some shots for you guys. How many of you have gone skateboarding in Hämeenlinna?

IMG_7754 IMG_7892 IMG_7767 IMG_7707 IMG_7732 IMG_7764 Untitled-1 IMG_7882 IMG_7737 IMG_7814 IMG_7805 IMG_7817

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kea | Deep Red Blues

Deep Red Blues

Päätin vihdoin perustaa ihkaoman blogin. Toisin kuin WLP, se tulee keskittymään enemmän henkilökohtaisiin ja vähemmän harrastuspohjaisiin postauksiin. Matkapostauksia ja elämänpohdintoja ainakin... ja päivitinkin sinne äsken liudan kuvia Losista toissakeväiseltä reissulta. Eli täällä jatkossakin erilaiseen lautailuun liittyvää höpinää ja siellä sitten muuta. Toiste en mainosta, tervetuloa! Ja blogiin pääset kuvaa klikkaamalla.
I finally decided to start my own personal blog. Unlike WLP, it will concentrate more on personal and less on activity based posts. Travel posts and thoughts about life for sure... and I just updated it with a bunch of pics from my trip to LA the spring before last. So on here talk about different types of board sports and over there everything else. I won't advertise it again, welcome! Access the blog by clicking on the pic.

IMG_2378

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Kea | Deep Red Blues

Cumberland Gap & Kentucky

Hartain toiveeni on päästä käymään kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa. Ihan vain tästä syystä lähti äitini ystävä Earl viemään minua päiväksi Kentuckyyn. Ajomatkaa kertyi parisen tuntia suuntaansa. Tennesseen puolelta ajetaan pitkän ja leveän tunnelin läpi Kentuckyyn ja tunnelin toiselta puolen lähtee tie vuorenhuipulle, josta pääsee ihailemaan maisemia yläilmoista. Cumberland Gap sijaitsee siis kolmen osavaltion: Kentuckyn, Tennesseen ja Virginian rajalla. Kävimme myös syömässä lähistöllä Middlesboro, KY:n Cracker Barrelissa joka ylpeästi tarjoilee etelän perinneruokia autenttisissa tunnelmissa. Ravintolan ulkopuolellakin oli autenttinen tunnelma, ja siinä periamerikkalaiset istuivat kiikkustuoleissa sulattelemassa aterioitaan. Minä sulattelin 26:tta osavaltiotani. Nyt olen päässyt jo yli puolenvälin. :)
I've always wanted to visit all the states within the United States. And for this sole reason my mother's friend Earl took me all the way to Kentucky for the day. The drive was a couple hours in each direction. From Tennessee you drive through a long and wide tunnel over to Kentucky and from the other side you can access a road up to the mountain top to marvel at the magnificent views. Cumberland Gap is located at the junction of three states: Kentucky, Tennessee and Virginia. We also had lunch at the nearby Middlesboro, KY Cracker Barrel, which proudly serves southern foods in an authentic setting. The outside setting was quite authentic too, with quintessential americans sitting in rocking chairs digesting their meals. I was digesting my 26th state. Now I'm already over halfway there. :)

IMG_9325
Tätä kylttiä varten pysähdyttiin ihan varta vasten Earlin pyynnöstä. Earl on entinen toimittaja ja kuvaaja, ja hän on ollut töissä useissa lehdissä Floridasta Tennesseehen. Viimeksi muistaakseni Birminghamissa, Alabamassa. Nykyään eläkeiässä hän keskittyy kasaamaan kuvakirjaa Appalakkien asukkaista kautta vuosien. Hän onkin kerännyt tätä kirjaa varten aineistoa 60-70 -luvuilta asti. Nyt puuttuu enää rahoitus. Tässä Earlin sivu.

IMG_9277
Cumberland Gapin tunneli avattiin liikenteelle vuonna 1996.

IMG_9281
Kentucky - Unbridled spirit. Unbridled tarkoittaa hillitöntä. Ja tuossa vieressä melko hillitön suomityttö. Lisäksi unbridled tarkoittaa hevosta ilman suitsia. Hevoset ovatkin Kentuckyn yleinen symboli, sillä Louisvillessa, Kentuckyssa järjestetään joka toukokuun ensimmäisenä lauantaina maailmankuulut Kentucky Derby laukkakisat 3-vuotiaille lupauksille Churchill Downsin radalla.

IMG_9301
Dixie Highway

IMG_9322
Matkalla ylös. Tuo mäki olisi muuten lonkkarilla aika vauhdikas...

IMG_9323
Hevonen on päässyt myös Kentuckyn rekisterikilpeen. Ja kun tuossa aiemmin oli puhe George Clooneysta, niin hän on alunperin kotoisin Kentuckysta.

photo 5-3
Puoliksi Virginian ja puoliksi Kentuckyn puolella.

IMG_9299
Earl jäi Kentuckyyn, kun minä hyppäsin Virginiaan.

IMG_9324
Vehreät maisemat yläilmoista. Kolmen osavaltion raja on jossain tuossa järvestä vasemmalle.

IMG_9309
Kaukaisuudessa häämöttää Middlesboro, KY.

photo 3-3
Cracker Barreliin kuuluu aina kauppa ja ravintola. Sisään mennään kaupan kautta joka on ihan täynnä kaikenlaista sälää.

IMG_9232
Vanhat rekisterikilvet ovat mun lemppareita. Mulla olikin joskus kokonainen kokoelma niitä. Suosikki on kuitenkin isän vanhan Fiat Topolinon kilpi U-82 vuodelta 1939.

IMG_9291
Rocking chair eli keinutuoli sanaa käytettiin tiedettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1766.

IMG_9288
Tässä tätä autenttista tunnelmaa. Ihanat kiikkustuolit hyvässä käytössä.

IMG_9286

photo 1-4
Paluumatkalla ajoimme Rogersvillen pikkukaupungin läpi, jossa emäntämme Carolyn asui liki kymmenen vuotta.

Untitled
Ja pitihän sitä päästä käymään paikallisessa postissa. Nuo vanhanaikaiset postilokerot on ihan mahtavia!

Untitled
Tässä vielä kerran tämä Rogersvillen paikallinen joulupukki ottamassa iltapäivätirsoja puistonpenkilä.

photo 2-2
Earlin mielestä en saanut poistua Tennesseestä maistamatta Moon Pie -leivosta joka on perinteinen etelän herkku. Välissä siis vaahtokarkkia ja päällä suklaata. Perinteisesti Moon Pie nautitaan RC Colan kanssa, mutta sitä emme tällä kertaa löytäneet.

Edelliset matkapostaukset elokuulta täällä: Vermont 1, Vermont 2, Maine, Rhode Island & Cape Cod, Boston, Tennessee, Virginia ja Jonesborough.
The previous travel posts from August here:Vermont 1, Vermont 2, Maine, Rhode Island & Cape Cod, Boston, Tennessee, Virginia and Jonesborough.

CONTACT

wheelslikepowder@gmail.com